Satiiria ja sipsiä
Uskomattoman kattava ja täysin objektiivinen katsaus Suomen eduskuntapuolueisiin
VAROITUS: Tämä teksti sisältää poliittista satiiria ja pilkkaa jokaisesta Suomen eduskuntapuolueesta. Jos sinulla on painava puoluepoliittinen tausta ja aihe tuntuu vaikealta, harkitse skippaamista.
Olen muutamassa uutiskirjeessäni kevyesti ohimennen kritisoinut kokoomusta ja joka kerta menettänyt muutaman tilaajan. Koska tarkoitukseni ei ole sitoutua puoluepoliittisesti kokoomusvastustajaksi (vaikka en selkeästi mikään fanikaan ole), aion nyt vaaliviikon kunniaksi kritisoida kaikkia muitakin puolueita. Tässä siis kaiken kattava ja täysin objektiivinen analyysi kaikista Suomen eduskuntapuolueista. Aloitetaan kuitenkin siitä lempparistani.
Kokoomus
Kun vaalit ovat tulossa, jostain Punavuoren puskasta ilmestyy jälleen läjä nuoria ja arvoliberaaleja kokoomuslaisia. Kun vaalit ovat ohi, nuo nuoret ja arvoliberaalit kokoomuslaiset äänestävät luottamusta natseja fanittavalle perussuomalaiselle, koska “näin nyt vaan pitää tehdä”. Tuntuu, että näille nuorille kokoomuslaisuus on vaate, jolla kerrotaan jotain omasta imagosta. Ei sillä politiikalla niin väliä ole, kunhan brändi on oikea. Ja hei! Arvothan voi myös myydä. “Sul on varmaan tavaralle joku hinta”, sanoisi huutokauppakeisari. Tällä hallituskaudella se hinta oli puolimiljardia terveysjättikavereiden taskuun.
RKP
Kun vielä hetki sitten ennen Elon Muskin täyttä natsifikaatiota selasin enemmän Twitteriä (en vaan pysty sanomaan X), törmäsin osuvaan twiittiin, joka meni suunnilleen näin: “Hallituksen Itä-Suomen tukipaketti meni Pietarsaareen.” RKP vaikuttaa fiksulta jengiltä, joka haluaa, että kaikki tässä maassa pärjää. He ovat valmiita käyttämään laajaa keinovalikoimaa ja osaavat tehdä kompromisseja. Tiukan paikan tullen tärkeimmäksi nousee kuitenkin sipsit, nikotiinipussit ja Vaasan yöpäivystys.
Vihreät
Haluaisin uskoa vihreisiin kovasti, mutta jostain syystä he päätyvät aina toistamaan stereotypiaa itsestään. Vihreiden puheenvuoroja voi pahimmillaan siirtää sellaisenaan komediaympäristöön ja ne ovat parodia itsestään. Ja miksi vihreiden omien aloitteiden pitää aina liittyä pyöräilyyn ja kannabikseen? Kun vaalikone kysyy, pitäisikö kiinteistöjä myydä, jotta kaupunki saisi tuloja, ei minulla ole harmaintakaan aavistusta, mitä Vihreät tällaisesta ajattelee.
Keskusta
Keskusta on kuin vanha kyläkauppa, joka ei osannut brändätä itseään someen ja nyt kuihtuu hiljalleen pois.
Vasemmistoliitto
Miltä tuntuu olla työväenpuolue, jota työväki ei äänestä? Myös vasemmisto on pahimmillaan parodia itsestään. Samalla jostain nurkan takaa aina putkahtaa esiin uusi putinisti, vaikka kuinka väitetään, että ei niitä meidän riveissä ole.
SDP
Sanna Marinin jälkeisten demareiden suosio johtuu vain ja ainoastaan siitä, että nykyisen hallituksen politiikka on niin epäsuosittua. Oppositiojohtajana vastustuksen sijaan tuntuu, että demarit valmistautuvat kokoomuksen kanssa yhteiseen rantalomaan tulevaisuudessa. Vastustetaan kyllä, mutta sillä tavalla pikkuisen ja varovaisesti, ettei kukaan vaan suutu liikaa.
Perussuomalaiset
Kenen asioita Persut ajaa? He pääsivät hallitukseen puhumalla pienen ihmisen puolustamisesta ja sitten alkoivat toteuttaa Kokoomuksen monen kymmenen vuoden tavoitteita. Siis ihan oikeasti? Kenen puolella Persut ovat? Yksityisautoilijoiden? Vai onko siinäkin vain kyse vihreän siirtymän vastustamisesta? Koko puolue on pelkkää vastustusta ja vihaa. Mutta eihän siinä. Lietsomalla vihaa “yhteistä vihollista” vastaan on tunnetusti saatu laajaakin kannatusta kansan parissa. Samaa strategiaa käytti muun muassa Hitler.
Liike Nyt
Minulla ei ole pienintäkään käsitystä, mitä Liike Nyt on mieltä mistään, joten kysyin apua tekoälyltä. Se vastasi näin: “Liike Nyt on kuin villasukka keskellä katua: joku sen sinne jätti, mutta kukaan ei tiedä miksi.”
Kristillisdemokraatit
Kristillisdemokraatit ovat jumissa jossain 50-luvun kansakoulun aamuhartaudessa. Jeesuksen oppien sijaan he tarjoavat tunkkaisia näkemyksiä pariutumisesta ja haluavat tietää, mitä ihmisten housuissa on. Tämä puolue naurattaisi, jos se ei väsyttäisi ja itkettäisi.
Äänestysohjeita
Noin. Nyt kun kaikki on haukuttu, on hyvä huomioida, että täydellisyyttä ei politiikassa ole tarjolla. Kaikkien puolueiden historiassa on mähmäistä sekoilua. Politiikka onkin paikoin hyvin raskasta seurattavaa, kun puolueet kritisoivat ristiin toisiaan samoista asioista, joihin itse vuorollaan syyllistyvät. Olen kuitenkin vannoutunut äänestäjä, ja vaikka politiikka välillä väsyttääkin, pyrin olemaan pääpiirteittäin perillä, mitä maassamme tapahtuu.
Jos et ole vielä äänestänyt ennakkoon, niin tässä kaksi periaatetta, joiden mukaan minä valitsen edustajani.
Mietin, onko joku konkreettinen asia, jonka toivoisin muuttuvan ja etsin puolueen ja edustajan, jotka ovat sitoutuneet tuon asian ajamiseen. Tässä on ihan ok olla itsekäs. Sinun äänesi edustaa juuri sinun tahtotilaasi, ja jokainen tässä maassa saa yhden äänen. Jos maassamme on tarpeeksi ihmisiä, joilla on sama tahtotila, sitä asiaa ryhdytään ajamaan.
Valitsen ensisijaisesti ihmisen, joka on päättänyt, että politiikka on hänen elämäntehtävänsä ja päätyönsä. Politiikka on raaka laji, ja haluan, että edustajani tietää, mihin on ryhtymässä. Kunnallisvaaleissa en välttämättä olisi niin tiukka tämän kanssa, mutta eduskuntavaaleissa ehdottomasti.
Muistakaa juoda vaalikahvit sunnuntaina, vaikka olisittekin äänestäneet ennakkoon!
Terveisin
Pyry
P.S. Tämä on luultavasti ensimmäinen ja viimeinen politiikka-aiheinen kirjoitus uutiskirjeessäni tässä laajuudessa.