Lohikäärmeitä, tekoälyä ja työttömyyttä
Viikon mietteet ja katsaus tulevaan
Tämä on kahdeksas uutiskirjeeni. Ensimmäiset seitsemän tekstiä syntyivät yllättävän helposti. Tämän viikon kirjeen äärelle olen puolestaan istunut useamman kerran, mutta mikään miettimistäni aiheista ei ole lähtenyt syntymään tekstiksi asti. Huomasin, että listaamani aiheet ovat aika vakavia ja asiallisia, ja tällä viikolla kirjoitusfiilis ei yksinkertaisesti sopinut yhteenkään näistä aiheista.
Päätinkin sen sijaan tarjota teille viikon ilon aiheen, viikon vitutuksen sekä viikon ennustuksen.
Viikon ilon aihe: Dungeons and Drag Queens
Dimension 20 -brändin alle luotu Dungeons and Drag Queens -liveroolipelikampanja on parasta viihdettä hetkeen. Siinä Rupaul’s Drag Race -sarjasta tutut kilpailijat pelaavat Dungeons and Dragons -peliä. Nautin dragista, rakastan fantasiaa ja pelien seuraaminen on suosikkipuuhaani. Näiden yhdistelmä tuntuu henkilökohtaiselta universumin tarjoamalta lahjalta. On myös hulvatonta seurata improvisaatiopohjaista roolipeliä, kun pelaajat ovat luonteeltaan koomisia sekä nopeita reaktioissaan. I put the cunt in constitution -tyyliset lauseet lentävät pelin aikana sinne tänne.
Peliin on myös muodostunut mielenkiintoinen dynamiikka, jossa pelinjohtajan lisäksi pelaajat välillä hyvinkin ronskisti luovat maailmaa ympärilleen. En tiedä johtuuko tämä pelaajien kokemattomuudesta, mutta pelinjohtajaa se ei tunnu häiritsevän. Päinvastoin olen ihaillut, miten pelinjohtaja Brennan Lee Mulligan hyväksyy lennosta pelaajien tarjoukset ja laittaa ne mukaan kampanjaan. Juuri näin hyvän pelinjohtajan mielestäni kuuluukin toimia. Uskon kuitenkin, että maailmastaan omistuksenhaluisempi pelinjohtaja voisi jossain vaiheessa myös ärähtää.
Roolipelaamisessa minua kuitenkin kiinnostaa suuresti juuri tällainen tarinan yhdessä luominen. Tutustuin vähän aikaa sitten roolipeliin nimeltä Ten Candles, joka mainosti pelimekaniikkaansa sillä, ettei se tarvitse pelinvetäjältä valmisteluja. Ten Candles -pelissä Dungeons and Dragons -pelin tavoin kysytään nopilta, onko jonkun tapahtuman lopputulos hyvä vai huono. Pelinjohtajan sijaan pelaaja saa itse päättää, mikä tuo lopputulos noppien perusteella konkreettisesti on. Tarinan luomisen vastuu on siis jaettu laajemmin kuin Dungeons and Dragons -pelissä. Ten Candles on tyyliltään toivotonta kauhua, jossa jo mekaniikan puolesta lopussa kaikki kuolee. Se ei siis ehkä sovi kaikille. Toivottomuudelle voisi kuitenkin tuoda kontrastia esimerkiksi pukeutumalla dragiin ja muuttaa tyylilaji camp-henkiseksi toivottomaksi kauhuksi. Löytyisikö tällaiselle kokeilulle pelikavereita?
Viikon vitutus: Arto Satonen
Samat ihmiset, jotka tekevät kaikkensa pirstaloidakseen työelämän mahdollisimman pieniin ja työnantajaa vähän sitouttaviin pätkätöihin haluavat vaatia ansiosidonnaisen sovitellun päivärahan ehtona jatkuvaa työnhakua, jotta ihmiset siirtyisivät kokoaikatöihin. Ei tarvitse olla nero nähdäkseen yhtälön ongelman. Kun tähän yhdistää työelämätoimiston Orwellin uuskielisen tavan määritellä yrittäjyydeksi ihan kaikki mahdollinen, voi esimerkiksi kulttuurialan freelanceriydestä tulla byrokraattisesti niin raskasta, että se ajaa ihmisiä pois alalta, jolle heidät on kalliilla rahalla koulutettu.
Taustalla on kuitenkin oikea ongelma. Suomeen on vuosien saatossa muodostunut rakenne, jossa kulttuuri-instituutit ovat surutta voineet tiputella freelancereita pois palkkalistoiltaan ja samalla luottaa, että ansiosidonnainen pitää heidät alalla. Isot valtiontukea nauttivat laitokset ovat vuosikausia hyötyneet tästä kynsin ja hampain taidealoista kiinni pitävästä joukosta freelancereita ja voineet valita aina produktiokohtaisesti sopivimman. Nyt kun systeemi näyttää murtumisen merkkejä, suurimman hinnan tulevat maksamaan yksittäiset työntekijät.
Aion kirjoittaa kulttuurialan freelanceriydestä ja työttömyydestä luultavasti ensi kuussa pidemmän tekstin.
Viikon ennustus: Tekoälyttömyys
Tampereen Työnväen Teatterin Verot ja kuolema -esityksestä inspiroituneena mietin hieman teknologiaa tulevaisuudessa ja uskallankin tehdä nyt pienen ennustuksen. Tekoälyn kehittyessä tulemme luonnollisesti luottamaan siihen enemmän. Kun tekoälyn virheiden havaitseminen muuttuu vaikeammaksi, ne huomataan myöhemmin ja virheet skaalautuvat isommiksi. Tulemme päätymään arkisessakin elämässä tilanteisiin, joissa tekoälyn virhe on jo saattanut meidät johonkin kiusalliseen tilanteeseen. Treffikumppani onkin saman nimisessä ravintolassa toisella puolella kaupunkia, tai mummo varasi vahingossa matkan Lahden Venetsiaan eikä Italian Venetsiaan. Uskon, että tällaiselle mokalle tulee muodostumaan joku uusi sana, esimerkiksi tekoälyttömyys
Katsaus menneeseen ja tulevaan
Näiden uutiskirjeiden kirjoittaminen on ollut todella mieluisaa. Minua kiinnostaa suuresti, millaisia fiiliksiä tekstit ovat synnyttäneet. Onko jokin teksti, joka jäi erityisesti mieleen, tai aihe, johon toivoisit minun palaavan? Mielelläni kuulisin näitä ajatuksia joko tämän tekstin kommenteissa tai sitten jollain muulla alustalla.
Mietin myös, pitäisikö minun kertoa lyhyesti kuulumisiani ennen viikon aihetta. Uutiskirjeen pääpaino tulee kuitenkin toistaiseksi pysymään aina jossain laajemmassa tekstikokonaisuudessa.
Lopuksi vielä teaserinä aiheita, joista melko varmasti olen kirjoittamassa lähitulevaisuudessa.
Työttömyys taidealalla
Miehuuden sisäiset samastumisen kuilut - kehopositiivisuuden saavutettavuus miehuuden sisällä.
Miesten tunnetaidot ja yhteiskunnan vastuu
Voimaantumisen paradoksi - Pitävätkö voimaantumistarinat yllä samoja valta-asetelmia, joita ne kommentoivat?
Millainen olisi postpatriarkaalinen tarina ja miten se eroaa nykyisistä tarinoista?
Reflektio Dungeons and Dragons -kampanjani luomisesta
Kiitos, että olet ollut mukana matkassa! Ensi viikolla luvassa tiukempaa asiatekstiä.
Terveisin
Pyry